En ole tehokas hitaasta elämästä huolimatta – vaan sen ansiosta

Luin Löydä elämän taika -kirjastani arvostelun, jossa kirjoittajaa vaivasi tarinassani yksi ajatus. (Ehkä useampikin, mutta tämän hän mainitsi ääneen.) Hieman tiivistetysti se oli tämä:

”Miten valmentaja, joka kirjoittaa niin paljon, pitää luentoja ja ylläpitää vielä blogiakin ja verkkokursseja, oikeasti voi pysähtyä noin ja antaa vain ajatusten virrata päiväkausia?”

Hyvä kysymys – ja kymmenen vuotta sitten olisin ihmetellyt samaa. Silloin mottoni oli ”Enemmän on enemmän”.

Kysymykseen tiivistyy uskomus, joka meillä on tuottavuudesta. Kuvittelemme yhä, että täytyy olla kiireinen voidakseen olla tehokas.

Toivoisin kuitenkin, että vuonna 2017 ymmärtäisimme jo paremmin. Tehokkuuden salaisuus ei oikeasti ole enää salaisuus.

Kyse EI ole siitä, että mystisillä kikkakolmosilla onnistuisin olemaan tehokas ja tuottava siitä huolimatta, että minulla on tapana ottaa säännöllisesti aikaa palauttavalle olemiselle ja ajatusten vapaalle virtaamiselle.

Päinvastoin, olen tehokas ja tuottava juuri sen ansiosta, että olen hidastanut elämääni. Saan paljon enemmän aikaan, kun en enää yritä olla tehokas yhdeksästä viiteen joka päivä. Kirjoitukset ja kurssit syntyvät hetkessä, kun tiedostamaton mieleni saa tilaa.

Olen tehokas, koska olen oppinut kunnioittamaan luovan kierron vaiheita. Kun jokin projekti on tullut valmiiksi, on irtipäästämisen vuoro. Jos tehtävä on ollut pieni, palautuminen voi tarkoittaa viittä syvää hengitystä tai viiden minuutin venyttelyä. Jos tehtävä on ollut suuri, palautuminen voi viedä päiviä. Joka tapauksessa silloin, kun mieleni vielä toipuu edellisestä ponnistuksesta, en yritä aloittaa mitään uutta.

Olen tehokas, koska olen oppinut kunnioittamaan luonnollista rytmiäni. Joku voi olla tehokkaimmillaan aamun varhaisina tunteina – minua ei silloin kannata pyytää kertomaan edes omaa nimeäni. Sen sijaan aloitan päiväni itseni hoitamisella, vaikkapa kävelyllä, joogalla tai meditaatiolla. Työt aloitan juoksevista asioista, vasta sitten ryhdyn luovempiin tehtäviin.

Aamupäiväni näyttää ehkä tehottomalta, mutta loppupäivästä ja alkuillasta (jolloin on minun luovin aikani) saan muutamassa tunnissa valtavasti aikaan. En yritä jatkaa tekemistä loputtomiin: puolentoista, korkeintaan kahden tunnin pätkissä syntyy parhaiten valmista. Sitten tarvitaan jo taukoa. Tämä on minun yksilöllinen rytmini, sinun rytmisi voi olla toisenlainen.

Tässä kohtaa minulta kysytään usein, että miten näitä ohjeita voi muka toteuttaa normaaleissa töissä (mitä ne ikinä ovatkaan). Vastaus: sillä tavalla ja siinä mittakaavassa kun kyseisessä työssä on mahdollista.

Joka ammatissa ei tietenkään ole mahdollista pysähtyä pitkiksi ajoiksi oleilemaan ja kuunnella pelkästään itseään. Mutta samat periaatteet toimivat kaikkialla. Tauottaminen ja palautuminen työpäivän sisällä sekä pitkällä aikavälillä ovat kirkkaan mielen, luovuuden ja tehokkuuden salaisuus, eivät este. 

Aina en voi valita, millaisille päiville luennot ja deadlinet asettuvat – mutta voin valita sen, millaista virettä itseltäni vaadin. Voin kirjoittaa erinomaisen luvun kirjaan tai pitää onnistuneen koulutuksen väsyneenäkin, kunhan en väkisin piiskaa itseäni samanlaiseen suoritukseen kuin hyvässä vireessä. Väsyneenä en kaipaa sisäisen kriitikon ylimitoitettuja vaatimuksia vaan ymmärrystä ja hoivaa. Vaalin mielessäni sitä tunnetilaa, jossa olen, hyväksyn epätäydellisyyteni, ja kas, yhtäkkiä jaksan paremmin. Oman olotilansa ymmärtäminen vapauttaa energiaa.

Lepohetkien tuominen työpäivän lomaan edes pieninä annoksina lisää sekä työtehoa että hyvinvointia. Ylikuormituksen riski poistuu, uupumuksen haitat vähenevät. Lomat eivät enää kulu palautumiseen, vaan ne voi käyttää elämästä nauttimiseen.

Hyvinvointi ja tuottavuus eivät sulje toisiaan pois, ne nimenomaan kulkevat käsi kädessä. Älä keskity siihen, mikä sinun työpäivässäsi ei ole mahdollista, vaan mieti mieluummin, mikä on mahdollista. Sen jälkeen sinäkin voit ihmetellä, miten aikaansaava voit olla – et hidastamisesta huolimatta, vaan sen ansiosta.

Kuvat: depositphotos.com